lauantai 15. elokuuta 2020

Viimeinen ultra ennen punktiota

Töihinpalaaminen maanantaina ja vilkastunut sosiaalinen elämä pitivät koko viikon kiireisenä, ehkä ihan hyvä että en kerennyt jännittämään perjantain ultraa ihan niin paljoa. Mutta kieltämättä vaikeaa on ollut motivoitua töistä, kun muuten elämä pyörii ivf-projektin ympärillä.  

Gonal-pistely ja Synarela-suihkuttelut jatkuivat koko viikon torstaille asti, mutta olo pysyi kumman hyvänä. Ainoa ikävä tuntemus oli torstaina, kun kesken työpalaverin vatsaa alkoi vääntämään, joku kummallinen pahoinvoinnin ja kivun sekoitus siellä jylläsi tunnin ajan, ja sitten hävisi. Tämä että vahvat lääkkeet eivät aiheuta juurikaan oireita melkein harmitti, koska se sai pohtimaan lääkkeiden tehoa ja kertyykö niitä muniksia vai ei.

Ikävä totuus paljastui eilen ultrassa viimeisellä kontrollikäynnillä ennen punktiota: munasoluja näkyi kokonaiset kolme kappaletta oikealla ja kaksi vasemmalla. :( :( Ei kummoinen saalis tosiaankaan. Lääkäri lohdutteli, että "vain yksi hyvä riittää", mutta eipä se siinä pettymyksessä paljoa lohduttanut. Kaiken huipuksi vasen munasarja on jotenkin kohdun takana huonossa asennossa niin, että munasarjaan on vaikea päästä käsiksi ja punktio on hankala tehdä. Toivotaan, että sieltä saadaan kaiveltua munat ylipäänsä talteen.

Muita havaintoja olivat kohdun limakalvon paksuus, muistaakseni 7,9 mm ja follikkeleiden koko, 15-19 mm. Ovat kehittyneet eri tahtia, joten lääkäri soitti kollegaltaan mielipidettä, kannattaisiko punktio tehdä seuraavalla viikolla maanantaina vai tiistaina - lopulta sopivat tiistain, että nuo 15 milliset ehtivät vielä kasvaa vähän lisää. Synarela kuulema jarruttaa isompien follien kasvua siihen asti. 

Sain ohjeeksi pistää vielä kahtena iltana Gonalia ja sunnuntaina on Ovitrelle-irrotuspiikin vuoro. Eli tältä kierrokselta alkaa pistely olemaan loppusuoralla, jee. Vaikka ei nyt kovin hurraa-fiilikset ole päällä, kun munasaalis oli noin kehno. Lääkäri sivusi puheissaan jo mahdollista tulevaisuutta, kun vähän huolehdin tilanteesta. Mahdollisuuksissa on esimerkiksi lääkkeen vaihto toiseen (Gonalin sijasta voi käyttää muitakin vastaavia) ja "muiden ratkaisujen pohtiminen". Näitä hän ei kiireisen oloisena avannut sen enempää. 

Googlailtiin miehen kanssa myöhemmin päivällä netin syövereitä ja löytyihän sieltä tarinoita valtavista munasolumääristä ivf-hoidossa - joillakin määrä voi olla kymmeniä (jopa 40, ihan käsittämätöntä). Onneksi vastaan tuli myös näitä tarinoita, jotta mekin jaksetaan pitää lippu korkealla ensi viikkoon asti, eikä lyödä hanskoja kokonaan tiskiin jo nyt. 

Kummastutti kovasti se, kun viime syksynä ovulaation induktiohoidossa piikitin murto-osan annosta Gonalia ja silloin munasoluja oli kertynyt suunnilleen sama määrä. Voi miksi mun keho ei nyt suostunut yhteistyöhön tällä kertaa, nyyh. Lääkäri mainitsi, että munasolujen alhaisella aloitusmäärällä kertymä oli ihan normaali, ehkä muutama enemmän olisi voinut olla. Ei tosiaan kovin hyvä tuuri ole taas matkassa. :/ 

Iltaan mennessä oloni rauhoittui ja pettymyksen tunne vaihtui tyyneyteen. En olisi voinut toimia missään toisin, parhaani olen tehnyt ja nyt meni näin, sille ei voi enää mitään joten turha murehtia. Jollain tasolla uskon kohtaloon, ja siihen että asiat menevät niin kuin niiden kuuluu mennä. Mieheni tuntuu olevan nyt tällä hetkellä huolestuneempi kuin minä, se vähän harmittaa koska haluaisin niin kovasti tehdä hänestä isän. 

Vielä kolme yötä punktioon, ei malttaisi odottaa ensi tiistaita. Siitä voi tulla kurja viikko, jos meiltä ei kerry mitään siirrettävää. Katseltiin ifv- ja muiden vastaavien hoitojen HUSin tilastoja ja niistä pystyi laskemaan, että punktioita tehdään noin 20 % enemmän kuin siirtoja. Ei siis olisi edes kovin harvinaista, jos siirtoon ei päästä. 

Se piti vielä kertoa teille, jotka kenties kärsitte alhaisesta ferritiinistä kuten minä: edellisellä ultrakäynnillä kysyin lääkäriltä lähetettä rautainfusioon, eli siihen että rautaa tykitetään suoraan suoneen. Tämä on paljon tehokkaampi tapa kasvattaa ferriitiiniä verrattuna esim. tablettien syömiseen. Lääkäri oli sitä mieltä, että mun arvo 35 on "ihan hyvä", samoin hemoglobiini on loistava, ja heidän alaraja ferritiinille on 30 luokkaa, joten infuusiota ei tarvita. Ja kuulema uuden tiedon mukaan rautainfuusiota ei edes tehdä, jos mielii tulla raskaaksi 1-2 kuukauden sisällä. Kovin ristiriitaista tieto tältä osin, kun vertaa lukemiini muihin kokemuksiin. Mutta toki luotan siihen, että tietävät mitä tekevät, joten tällä mennään. 

Näissä tunnelmissa kohti ensi viikon punktiota! Aurinkoa viikonloppuun kaikille. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä ihmeessä kommentti!