lauantai 26. syyskuuta 2020

Kohti toista hoitokierrosta

Viime viikolla astelimme huojentunein ja luottavaisin askelin ulos yksityiseltä hoitoklinikalta. Sanalla sanoen aivan eri meininki kuin julkisella puolella, joten harmittelimmekin, että olisi pitänyt mennä jo aikaisemmin. Mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan...

Ensikäynti oli ruhtinaallisen pitkä, tunnin mittainen sessio, jonka aikana meiltä selvitettiin kaikki mahdolliset tiedot, periaatteessa samoja juttuja kuin oltiin käyty läpi julkisella hoitojen alkaessa. Kätevästi myös kaikki meistä otettujen testien tulokset olivat siellä OmaKannassa nähtävissä, joka nopeutti omalta osaltaan kaikkea. Meitä hoitanut lääkäri pystyi tarkistamaan sieltä erilaisia tärkeitä arvoja, joten niitä ei tarvinnut erikseen verikokein testata. 

Kävimme myös koko meidän hoitohistorian läpi alkaen pieleen menneistä inseminaation yrityksistä viime syksynä, keskenmenoon ja ivf-hoitoon elokuussa. Lekuri vain pudisteli päätään ja useampaankin kohtaan sanoi että heillä ei toimita sillä tavoin ja että hän aina ihmettelee tiettyjä julkisella tehtyjä päätöksiä. Esimerkiksi sitä, miten voi käydä niin että inseminaatioita jää tekemättä viikonlopun takia (heillä ajoitetaan lääkkeet paremmin) ja kuten meidän tapauksessa, kolmen follikkelin löytyminen munasarjoista esti inseminaation, tällä yksityisellä klinikalla samasssa tilanteessa olisi kuulema harkinnan mukaan voitu imaista ylimääräinen follikkeli / follikkelit  pois ja toteuttaa inssi. Ja se mitä eniten ihmettelin, että he eivät tee juuri ikinä pitkän kaavan ivf-hoitoa, kun se "tuppaa pysäyttämään liikaa munasarjojen toiminnan" että edes stimulaatiolla sitä ei saada riittävästi takaisin käyntiin. Hän katsoi minun munasarjoja ja oli sitä mieltä, että niistä olisi pitänyt saada enemmän follikkeleita aikaiseksi viime hoidossa (kun saatiin vain 7, joista kolmen sisällä oli munasolu, ja joista yksi oli kypsä). Lekuri epäili, että se pitkän kaavan munasarjojen jarrutus pisti munasarjat liikaa lepotilaan. Olipa tosi tylsä kuulla. :(

Oli jo pian selvää, että meidän hoitokierros alkaisi jo seuraavasta kierrosta, jee! Ja ei oikeastaan edes erikseen puhuttu siitä, että mitä hoitoa hyödynnettäisi. IVF oli ihan selvä tapaus, kun meidän historiaa käytiin läpi. Miehen siittiöiden laatu ja mun huono munatuotanto olivat varmaan suurin syy. Ei tuntunut pitävän meitä kuitenkaan ihan toivottomina tapauksina. 

Lääkäri puuttui heti mun kasvaneeseen kilpirauhas- eli TSH-arvoon. Kaksi viimeisintä mittaustulosta ovat olleet yli 3, mutta tähän ei julkisella puolella puututa, kun heidän raja ivf-hoidon aloittamiseksi on alle 4. Tällä meidän uudella klinikalla määrittävät, että TSH-arvon pitää olla max. 2,5 kun hoito alkaa. Siksi sainkin heti käyttöön Thyroxin-lääkkeen, 2x25mg joka aamu. Muutaman päivän jälkeen sanoisin, että lääkkeellä on ollut vaikutusta vointiini. Nukun paremmin, kun nukahdan melkein heti (vähemmän ahdistavia ajatuksia), ja päivisin ollut pirteämpi olo. Olen tästäkin niin onnellinen, että saadaan tuo TSH-arvo kuntoon (tai paremmaksi ainakin) ennen seuraavaa hoitoa. 

Kun seuraavan kierron pitäisi alkaa tyyliin ihan just, huomenna tai maanantaina viimeistään, ilmoitan asiasta klinikalle, joka kertoo tiedon saatuaan, että milloin aloitan stimulaatiopistoksen. Tällä kertaa ei käytetä minulle tuttua Gonalia, vaan lääke on Elonva, jota pistetään vain yksi (!) kerta. Ihmeellisen vähän, toivottavasti on silti toimiva. Lueskelin netistä, että Elonvaa ei yleensä käytetä ensimmäisenä stimulaatiolääkkeenä, koska aktiitivisille munasarjoille voi siitä aiheutua hyperin vaara. 

Jarrulääketta tässä lyhyessä kaavassakin käytetään. Nyt tällä hetkellä minulla on jo käytössä Progynova, jonka tarkoitus oli, jos ymmärsin oikein, vähän sama kuin Synarela-suihkeen, hieman jarrutella munasarjojen toimintaa. Punktio ajoittunee jonnekin viikon 41 tuntumaan, eli reilun viikon päästä alkavalle viikolle. Jännät ajat ovat siis pian taas käsissä!

Saatiin nyt jo kuulla, että uudella klinikalla siirtävät pääosin 5-päiväisiä alkioita (ehkä jopa blastokysteja, jos oikein muistan), siinä nähdään paremmin onko alkio kelvollinen. Kysyin meidän viime kerralla siirretystä 6-soluisesta alkioisesta, siihen lääkäri sanoi että 8- tai 10-soluinen olisi parempi tulos kolmipäiväiselle, ja eivät koskaan siirrä alle 6-soluisia, se on kuulema "pelleilyä". :D Oli ihan mukava kuulla näitä juttuja, joita julkisen puolen lääkärit eivät koskaan kerkeä kertomaan kiireen takia.

Lääkäri oli oikein miellyttävä ja vitsailikin jonkin verran vastaanoton aikana. Tunnelma oli kaikinpuolin lämmin ja tuntuu mukavalta, että hän juuri hoitaa meidän tapauksen.

Nyt odotellaan vielä seuraavan kierron alkua, merkkejä tästä onkin jo ollut viime päivien aikana eli varmaan viimeistään huomenissa alkaa vuoto ja uusien munasolujen kypsyttelyt. 

tiistai 15. syyskuuta 2020

Päätöksiä

Täällä ollaan päästy eteenpäin viimeisimmän ivf-hoidon aiheuttamasta pettymyksestä, lopulta se ei enää kahden vuoden pettymysten jälkeen ollut kuin yksi lisää riviin. Toivo elää, mutta välillä heikkoina hetkinä pelottaa ja kovasti lapsettomien kuukausien vieriessä eteenpäin hurjaa vauhtia. 

Me oltaisi päästy jatkamaan hoitoja julkisella vasta ensi vuoden alussa, hoitopolulla kerrottiin että voisin ilmoittautua tammikuussa taas mukaan. Eli ilmeisesti ollaan vielä saamassa lisää hoitoja, vaikka niin vähän munasoluja saatiin talteen. Pieni helpotus sekin.

Tammikuuhun on sen verran pitkä aika, että ei toivoakaan että maltettaisi sinne asti odottaa. Siksi päädyttiin että laitetaan nyt kaikki säästöt likoon ja lähdetään yksityiselle kokeilemaan onneamme. Jos tässä kerkeäisi tehdä yhden ivf-hoidon ennen vuoden vaihdetta, se olisi hyvä juttu. Ei taida olla sitä pelkoa tällä track recordilla, että meillä olisi mitään pakkasessa tammikuussa, se taitaa olla ainoa kriteeri sille, että julkiselta saa hoitoa. 

Etsiskelin eri foorumeilta suosituksia ivf-lääkäriksi ja löysin kaksi erityisen suositeltua Dextralta. Toiselle heistä sai aikoja, huomenna viimein on ensikäyntimme. 

En usko, että yksityisen tarjoamassa hoidossa olisi mitään ihmekikkoja verrattuna julkisen klinikan hoitoihin. Kiinnostavaa on kuitenkin nähdä, onko hoito jollain tavalla yksilöllisempää, ja löytääkö pitkään (vuosikymmeniä) alalla ollut lääkäri meidän tapauksesta jotain, mikä olisi tehtävissä toisin. Julkisella puolella hoito on aina tuntunut laadukkaalta, mutta välillä on tuntenut olevansa kuin liukuhihnalla, ja että parien yksilöllisiä tekijöitä ei ehditä juurikaan tutkia tarkemmin.

Toivomme kovasti, että päästäisi jo seuraavasta kierrosta hoitoon, eli parin viikon päästä alkaen.  

Toivottavasti saataisi viimein niitä odotettuja tuloksia aikaan! :)