Raskauden 1. kolmannes

Tuntuu uskomattomalta, että kirjoitan tätä postausta. Kaikkien näiden vuosien jälkeen olen sekä raskaana että ylittänyt raskauden ensimmäisen kolmanneksen. Välillä tämä kaikki tuntuu ihanalta unelta, joka kerrankin on totta. :)

Eilen pyörähti raskausviikot 13+0 käyntiin, joten eka kolmannes onnellisesti takana. 

Ilman pelkoja ja ahdistusta ei todellakaan ole selvitty. Olimme palanneet kotiin ensimmäiseltä neuvolakäynniltä, joka oli jouluaaton aattona (ehkä 10. raskausviikolla), kun vessakäynnin yhteydessä havaitsin verta. Eikä mitään rusehtavaa tummaa, vaan oikein kirkkaan punaista tuoreen oloista tavaraa. Sekunneissa maailmani hajosi ja deja-vu -tunnelmat niiltä kymmeniltä kerroilta, kun vuoto on alkanut, syöksyivät mieleeni. Tunnehan sinänsä on hyvin tuttu, sellainen lamauttava ja maton alta vetävä. Tulevaisuuden toiveet vievä. Laitoin jo sidettä paikalleen ja valmistauduin suurempaan vuotoon ja mietin, että tämä ei voi olla totta, ei enää. Mutta, vuotoa ei sinä päivänä seurannut sen enempää ja saatoimme huokaista helpotuksesta, ainakin hetkellisesti. Vuotoa näkyi muutamien päivien välein, kunnes jossain vaiheessa loppui. Ja nyt sitä ei ole enää näkynyt lainkaan. 

Joulun ja uudenvuoden välipäiville olin varannut ylimääräisen ultran, koska viikkojen odotus ensimmäiseen seurantaultraan 13. viikolla tuntui pitkältä kuin nälkävuosi. PerheArten äitiysneuvola tuntui sopivalta paikalta ja varasinkin sieltä ajan. Kaikki oli silloin pienellä hyvin ja kohtasimme liikuttuneina käsiään ja jalkojaan heiluttelevan palluraisen. Siinä on kova tasapainoilu, kun tunteet heräävät pientä kohtaan, samalla tietäen että mikään ei ole vielä niillä viikoilla varmaa. 

Alkuraskauden huonot voinnit alkoivat kaikota joulun jälkeen, ja viime viikkoina olo on ollut melkein normaali. Iltaisin oli jossain vaiheessa hurjan turvonnut ja ähky olo, vaikka ei olisi ruokaa ahtanutkaan. Ja iltaisin närästys vaivasi, jossain vaiheessa häviten ja nyt taas tällä viikolla palaten mukaan kuvioihin. 

Tällä viikolla oli suuri päivä, jota olin ajatellut ainakin 10 kertaa päivässä viimeisimpien viikkojen ajan. Ensimmäinen seurantaultra, josta tulen varmaan vuosien päästä muistamaan tämän lumisen periodin, kun kaupunki tuntuu haututuvan valkoiseen peittoon (ja siis tykkään siitä, ainakin johonkin pisteeseen saakka :)). Yksi suurimmista peloista minulla on ei enää keskenmeno, vaan se, että lapsi ei olisi terve. Saimme tänään suureksi iloksemme kirjeitse kuulla, että masuasukillamme ei ole kohonnut downsyndroomariskiä, ja tämän todennäköisyys on 85%. Hurraa! 

Kun näin hyviä uutisia saa, tekisi tietysti mieli pomppia riemusta ja julistaa asiasta ihan kaikille. Uskaltaisiko tässä jo kohta iloita täysillä, mietin. Mutta jotenkin olen varautunut olemaan vielä rakenneultraan asti hissukseen asiasta, jos nyt vaan pystyn tätä ulkomuodollisesti ylipäänsä enää kauaa peittelemään (alkaa olla vaikea, onneksi kaapumekot ovat edelleen ihan ok asu). Uutista emme ole jakaneet kuin muutamalle ystävälle, edes vanhemmat eivät vielä tiedä...

Yksi ystäväni, yksi niitä harvoja oman ikäisiäni jonka tiedän olevan raskaana, kertoi heidän menevän tekemään NIPT-seulonnan, joka on luotettavin tapa seuloa sikiön mahdollisia kromosomihäiriöitä. Sitä suositellaan erityisesti iäkkäämmille odottajille. Nyt pohdiskelemme vielä, että pitäisikö meidän tehdä tällainen seulonta. Asia tuli esiin vasta tällä viikolla, joten en ole ehtinyt vielä muodostaa oma mielipidettäni. 

Kokemuksia vaihtoehtoisista hoidoista lapsettomuuteen

Viime kesänä, kun olimme aloittamassa ensimmäistä IVF-kierrosta, halusin lääkkeellisen hoidon rinnalle muitakin hoitomuotoja. Tuntui, että jokainen kivi on käännettävä ja kokeiluista ei varmaan haittakaan olisi (sen lisäksi tietysti, että rahaa kuluu). Kokeilin kolmea eri hoitomuotoa, joista kaikista raportoidaan eri lähteissä olleen apua lapsettomuudessa. Hoidot olivat akupunktio, vyöhyketerapiaaja ja osteopatia, kerron näistä kaikista omat kokemukseni, jos jotakuta kiinnostaa ja harkitsee vasta kokeilua. :)

Akupunktio

Tutustuttuani monien hoidossa käyneiden (etenkin jo plussanneiden!) rohkaiseviin kokemuksiin akupunktiosta, varasin itselleni ajan. Olin joskus aiemmin kerran käynyt akupunktiossa, mutta se ei ollut yhtä "aito" paikka kuin  Helsingin Töölössä sijaitseva lapsettomuuden hoitoon erikoistuneen, kiinalaisen Yulan Niun paikka. 

Käynti alkoi sillä, että hän kyseli tilanteestani ja sen jälkeen käytiinkin jo heti asiaan. Sain etupuolelleni neuloja varpaista päähän ja jäin huoneeseen yksinäni rennosti makoilemaan. Samalla sain kuulla, kun hoitaja kävi samat alkukeskustelut usean muun asiakkaan kanssa, seinät olivat nimittäin ihan pahvia. Mietinkin, että mitä haluan itse seuraavassa keskustelussa hoitajalle jakaa, nyt kun tiesin että muissa huoneissa olevat asiakkaat voivat jutustelumme kuulla...

Alkuun olo oli hyvä, mutta minuuttien vieriessä alkoi toisen käden ja vastakkaisen jalan neulat painamaan tosi pahasti. Näin koko ajan kellon ja olin varma, että hoitaja palaa pian, vähintään 30 min sisällä, mutta lopulta päädyin olemaan melkein puolitoista tuntia neulojen kanssa itsekseni. Tänä aikana hoitaja aloitti siis hoitoja muiden potilaiden kanssa ja välillä tuntui, että ehkä hän unohti minut. Olin jo päättänyt, että joudun huutamaan häntä apuun, kun kipu oli käymässä sietämättömäksi. No, pinnistelin ja hän vihdoin saapui paikalle ilman että piti erikseen pyytää. 

Kun vihdoin sain neulat pois, hoito muuttui rentouttavammaksi. Sain erilaisia hieronnan tapaisia selkään ja olo oli ihan hyvä sen jälkeen. Lopuksi hoitaja antoi vielä vihreää teetä ja kyseli terveystilastani. Hän oli vahvasti sitä mieltä, että kasvissyöjänä en voisi lapsia saada, tai ainakaan se ei olisi todennäköistä. Tämä tuntui olevan kiinalaisessa lapsettomuushoidoissa ihan lähtökohtainen asia, eikä auttanut vaikka kuinka kerroin tuntevani useita ihmisiä, jotka eivät syö lihaa ja joilla on silti lapsia. Lähdinkin vähän hämmentyinen mielin kotiin, sillä ajatus lihansyönnin aloittamisesta lähes 30 vuoden jälkeen ei kuulostanut itselle mahdolliselta...

Käynnin ajoitus oli minulla IVF-hoitoon liittyvien pistosten alussa. Parasta olisi ollut mennä heti, kun kuukautiskierto alkoi ja seuraavan kerran alkionsiirron aikana. Minulla kuitenkin käynnit jäivät tuohon yhteen, sekä aikataulullista että myös vähemmän positiivisesta kokemuksesta johtuen. Ja sillä hoitokierroksella ei vielä itselle raskausplussaa tullut, sen aika oli paljon myöhemmin. 

Vyöhyketerapia

Akupunktion lisäksi olin törmännyt suosituksiin vyöhyketerapista, ja ajattelin että tehdään sekin hoito samaan konkurssiin. Vyöhyketerapia oli todella rauhoittava ja kiva kokemus, mutta sen tehosta ei tietysti ole takuita sen enempää. 

Ensinnäkin valitsemani vyöhyketerapeutin vastaanotto oli paikkana rauhallinen ja hän hoiti vain yhtä potilasta kerrallaan, keskittyen minuun täydellisesti. Ideana 50 minuutin hoitosessiossa oli alun tilannekartoituksen jälkeen painella tietyt pisteet kummassakin jalassa läpi. Vyöhyketerapian idea on vähä sama kuin akupunktiossa, eli käsittelemällä akupisteitä, jotka ovat yhteydessä kehon eri osiin (kuten munuaiset, maksa, muut sisäelimet, jne) sekä hormonitoimintaan, saadaan ko. alueet toimimaan hyvin. Ne ikäänkuin korjaavat itse itsensä, kun niitä triggeröidään vastinpisteiden kautta. 

Hoidossa käytiin jalat läpi, ja se oli välillä todella kivuliasta, siinä rajoilla että kipua juuri ja juuri kesti. Mitä enemmän kipua aiheutuu jostain kohdasta, se voi tarkoittaa että kehossa on siinä kohdassa jokin epätoimivuus. Suurella osalla ihmisistä kuulemma löytyy jotain. :)

Tässäkin hoitomuodossa kävin vaan kerran, kun olin aloittanut ekan ivf:n pistokset. 

Osteopatia

Olin saanut hyvältä ystävältä vinkin, että hänen tuttunsa oli saanut apua lapsettomuuteen salaperäiseltä helsinkiläiseltä "ihmeparantajalta", nimeltä Cherokee Helsinki. Tällä toimijalla ei ole edes virallisia nettisivuja, joten ei varsinaisesti herättänyt luottamusta. Varasin silti ajan, koska halusin nähdä ja kokea itse, että mistä on kyse. Näissä hoidoissa kävinkin lopulta 4-5 kertaa ennen toista ivf-hoitoa ja sen aikana. 

En tarkalleen tiennyt ennen ensikäyntiäni, että mistä hoitomuodosta on kyse. Selvisi ehkä tokalla kerralla, että osteopatia on hoitomuotona ja osittain myös homeopatia. Ja voi pojat, kokemuksena tämä oli kaikista erikoisin (ja kallein) edellä mainituista. 

Ensimmäisellä kerralla en siis tiennyt, mitä odottaa, menin paikalle (sijaitsee Helsingin keskustassa) avoimin mielin. Hoitaja oli vanhempi herrashenkilö, jolla oli opetuslauma ympärillään, ilmeisesti oppimassa gurun taitoja. Hoito oli erikoista selän ja jalkojen painelua, kehon liikuttelua ja samalla hoitaja luetteli mitä kaikkea oli kehossani pielessä. Niitä asioita en voi toistaa, koska olivat sen verran vaikeatajuisia termejä... Mutta kerrottuani syyn käynnille, suorapuheinen hoitaja pamautti heti, että ei ihmettele kun on ollut vaikeuksia saada lapsia ja että on ollut keskenmeno, kun kroppani on niin monin tavoin pielessä. Lantion joku asento oli väärä ja hormonipisteet epätasapainossa. Hoito kesti 20 minuuttia ja laskuna 90 euroa. Sain toki myös homeopaattiset lääkkeet mukaan (en siis usko homeopatiaan, HUOM!). Kotona mieheni nauroi, että et kai mene toiste. Mutta, syystä tai toisesta olin vaikuttunut kokemuksestani, ja varasin uuden ajan. Olen yleensä melko rationaalinen, mutta nyt toimin vaan ihan fiilispohjalta. :)

Hoitokertoja kertyi useita, kävin kerran viikossa tai joka toinen viikko, en tarkkaan muista montako kertaa. Yhdellä kerralla hoitaja sanoi, että nyt kroppani alkaa olla valmis raskauteen, että se on korjattu. Ajoitus oli siinä hyvä, että alkionsiirto (PAS) oli tyyliin samalla tai seuraavalla viikolla. Tuoresiirtohan ei tuottanut tulosta, mutta PAS tuotti. Ei tietenkään voi sanoa, oliko tällä hoidolla mitään vaikutusta asiaan, mutta jollain kummallisella tavalla ajattelin, että hoidolla saattoi olla oma osuutensa plussaan. Tiedä häntä... Ainakin hoitaja on suosittu, sillä aikoja oli suht vaikea saada. 

***************************'

Kirjoittelen viimeisimmistä raskauskuulumisista pian teille! Huomenna alkamassa 13+0,  eli uskomatonta kyllä eka kolmannes alkaa olla takana. :)