Odotettu puhelinsoitto

Toissa viikolla yritin kärsimättömänä ja lomantarpeisena saada viimeisiä työpäiviä ennen lomaa kulumaan, kun kesken kuuman päivän sain yllättäen puhelinsoiton klinikalta. Hoitaja soitteli ja kertoi, että meidän ilmoittautuminen ifv-hoitoon oli mahtunut mukaan tästä kierrosta ja pääsisimme aloittamaan hoidot. Olin aivan ällikällä lyöty, sillä olinhan ilmoittautunut edeltävällä viikolla kierron alettua, ja kun mitään ei kuulunut, tein pikaisia johtopäätöksiä ja oletin jo, että emme tälläkään kertaa pääsisi aloittamaan hoitoa. Onneksi olin väärässä!

Olin todella kiitollinen ja superinnoissani puhelusta ja aloitin heti hoitajan puhelussa antamien aikojen sovittelemisen kalenteriin. Saatiin monta ultra-aikaa ja kummallekin käynnit verikokeissa. Ensimmäisellä käynnillä, jolla tarkistettiin kierron tilanne ennen hormonitoiminnan pysäyttävän suihkeen aloittamista, kävin jo tällä viikolla. Seuraava käynti on reilun parin viikon päästä, jolloin määritetään munasoluja kasvattavan lääkkeen eli pistettävän Gonalin määrä. Siihen vaikuttaa ilmeisesti painon lisäksi se, paljonko munasoluja on omasta takaa (näin ainakin ymmärsin tänään). Kalenteroituina on näiden lisäksi ajat vielä yhteen ultraan ennen punktiota, sekä yhteen verikokeeseen.

Miten iloiseksi sitä ihminen voi tulla tällaisesta asiasta. Puhelun pienen tylsyyden keskelle toi kerrankin hyviä uutisia ja selkeän hoitosuunnitelman, joka toivottavasti tällä kertaa onnistuisi. Ja tyytyväinen olen siitäkin, että hoidon aloittaminen ajoittuu pistoksia lukuunottamatta kesälomalle, jos kroppa reagoi lääkkeisiin jotenkin ikävästi. Nenään aamuin ja illoin suihkittavan Synarelan kerrotaan aiheuttavan vaihdevuosioreita, mutta ne eivät juurikaan pelota. Näin parin päivän suihkimisen jäljiltä olen huomannut vaikutuksia ainoastaan nukahtamisessa: unen saanti kestää ja pyörin sängyssä hyrrän lailla. Tosin ajoittaisesta huonosta nukkumisesta kärsineenä en tietysti voi varmasti sanoa, johtuuko tämän viikkoinen yökyöpelöinti lääkkeestä vai ei. Ensi yöksi ajattelin varautua meditaatio- tai muun rentouttavan äänitteen kuuntelulla ja pidän jalkoja ylhäällä ennen nukkumaan menoa jos se hieman rauhoittaisi menoa.

Omalla tavallaan jännittää pienesti myös, että olisiko mitään mahdollisuutta että viime ovulaatio olisi tuottanut mitään tulosta raskautumisrintamalla. Nyt negatiivinen raskaustesti ei toivottavasti aiheuta  samanlaista maton alta vetämisen tunnetta kuin yleensä, sillä jo muutaman viikon sisällä tapahtuu isoja. Vihdoin!

Tämän viikkoisella ultrakäynnillä oli ensimmäisen kerran sama hoitava lääkäri, kuin kerran aiemmin (taisi olla toinen käyntimme Lapsettomuusklinikalla). Yleensä siis lääkäri on joka kerta uusi henkilö. Olen miettinyt, että tässä ainakin on iso ero yksityisen ja julkisen välillä, kun julkisella puolella ei ole juuri meidän tapaukseen omistautunutta lääkäriä. Toisaalta näen siinä myös hyvää, että olemme päässeet keskustelemaan useamman lääkärin kanssa ja he ovat myös käyneet meidän tilannetta läpi. Tämä kenties vähentää mokien mahdollisuutta, joita luulisi myös lapsettomuushoidoissa sattuvan.

Positiivisin miettein siis jatkan lomailua ja odotan mitä tuleman pitää. Jo kuukauden sisällä olen mahdollisesti saanut ensimmäisen kerran alkion matkaan, jolloin jännityskerroin alkaa olemaan jo melkoisen suuri!

Kesänviettoa lapsettomana

Näinhän sitä taas kesää vietellään lapsettomana, ja heinäkuussa tulee täyteen kaksi vuotta yrittämisen aloittamisesta. Se aika on täynnä loputtomia ovulaatio- ja raskaustestien tekemisiä, odottamista (ovulaatiota, piinapäiviä ja kaikkea siltä väliltä), toiveikkuutta, pettymyksiä, toivon hiipumista, suruakin. Ja loputtomasti kysymyksiä ja uteluita ihmisiltä ympäriltä, jotka meidän tavoin haluaisivat kuulla jo ilouutisia.

Ennen vielä osasin repiä jotain hyötyä tai iloa siitä, että en olekaan raskaana. Enää mahdollisuus lasiin tai pariin viiniä ei jaksa edes innostaa, kun eniten toivoisi että olisi siinä tilassa, että niitä ei voi  nauttia. Eihän alkoholin käyttäminen toki pakollista ole, mutta välillä ei vaan jaksa olla selittämässä miksi lasissa on vaan vettä.

No, ei elämä toki pelkkää lapsen yrittämistä ole, mutta nyt juuri kun elämä jotenkin muutenkin junnaa paikoillaan, ja on kesä ilman normaalia ulkomaanmatkailua ja sen suunnittelua, korostuu lapsettomuus erityisen paljon. Harmittaa, ja on kovin voimaton olo koko asian suhteen. Kun ei voi itse enää mitään enempää tehdä asian eteen, kuin jo mitä on tehnyt matkan varrella.

Pieni helpotus tähän ikävien ajatusten keskelle tuli tällä viikolla, kun käytyäni verikokeessa sain tietää, että kilpirauhasarvoni THS oli 3,3. Eli, aiemmin saatu verikokeen THS-tulos 4,6 olikin ehkä vain hetkellistä vaihtelua. Nyt on edes toivo päästä IVF-hoitoon, kun arvo ei todennäköisesti viittaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. IVF-hoidoissa tulee tuon arvon olla täysin kunnossa, näin kuulin klinikalla viimeksi.

Tällä viikolla myös piinapäivät päättyivät, oli vahvasti tunne että eihän siellä raskautta ole, kun kaikki oireet puuttuivat, ja niihän se sitten olikin. Olen niin kovin kyllästynyt vahtaamaan veren merkkejä vessakäynneillä, että lopulta kuukautisten alkaessa täysin ajallaan se tuntui lähinnä helpotukselta tietää varmasti tilanne epätietoisuuden sijasta.

Vielä neljä työpäivää ennen kuukauden kesälomaa. Pientä jännitystä elämään tuo ensi viikon työhaastattelu, vaikkakin ärsyttää myös kovasti koska en olisi enää halunnut vaihtaa työpaikkaa ennen äitiyslomaa. Uusi työ olisi vähän haastavampi ja ns. järkevä liike minulle tässä kohdassa. Ettei aivan kaikki seisoisi tämän lapsiasian takia. No, katsotaan miten tilanne etenee, pohdin mahdollista vaihtamista sitten kun tiedän tarjolla olevasta paikasta enemmän...