Pettymyksestä toiseen

Otsikko kuvaa tunteita viimeisten lähes 1,5 vuoden ajalta.

Yksi viiva, ei kahta, vaikka mistä kulmasta katsoisi ja etsisi pienen pientäkin haamuviivan mahdollisuutta tikusta. Tämän kun kertoo kymmenillä kerroilla, alkaa välillä olla mitta melkoisen täynnä koko yrittämistä.

Se, miten sitä aina saa fiiliksen nostettua edellisen pettymyksen jäljiltä ja toivon kerättyä uuteen kiertoon tultaessa, on arvoitus. Olen kaikista pettymyksistä huolimatta joka ikinen kierto testaillut ovulaatiota ja yritystä on riittänyt, vaikka se ei koskaan mihinkään johda. En ole ikinä ollut raskaana. 

Koitan aina ajatella, että ehkä olemme hyvin valmiita ja sitoutuneita vanhempia, jos / kun joskus onni meille koittaa. Paljoa muita hyviä puolia en tästä tilanteesta olekaan löytänyt.

Tiemme tähän asti, osa 1

Ennen ehkäisyn jättämistä pois kuvittelin aina, että tulen raskaaksi heti vaan kun "antaa sen tapahtua".

Miten väärässä sitä olikaan...

Me aloitimme lapsettomuushoidot vuoden yrittämisen jälkeen ja hakeuduimme hoitoon jo aiemmin, koska olemme tosiaan jo parhaimman hedelmällisyysiän yläpuolella. Tiedossa oli myös, että julkisella puolella ei niin vaan marssita hoitoihin, vaan ensin jonotetaan lähetteen perään ja sitten ensimmäiselle käynnille. Meillä erilaisiin jonotuksiin kului vajaa kuusi kuukautta aikaa.

Otin ovulaatiotestauksen käyttöön jo muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen, ja totesin ovuloivani normaalisti. Pidin meitä täysin terveinä, olemme normaalipainoisia ja elämäntavatkaan eivät luulisi estävän raskautumista. Siksi oli vaikea hyväksyä sitä, että joutuisimme turvautumaan hoitoihin asiassa, joka tuntuu onnistuvan omassa kaveriporukassa poikkeuksetta omin voimin.

Ennen ensimmäistä vastaanottoaikaa meitä tutkittiin ja ennakko-oletukseni osoittautuivat paikkaansa pitäviksi: mitään suurta "vikaa" ei löytynyt. Ainut poikkeama oli mieheni siemennesteessä, joka jäi sekä siittiöiden määrän että koon puolesta hieman alle viitearvojen. Aukiolotutkimuksessa jäi epäselväksi, oliko vasen munanjohtimeni tukossa, vai johtuiko se, että neste ei kulkenut normaalisti, supistelusta. Kaiken kaikkiaan mitään sellaista, joka voisi aiheuttaa lapsettomuutta, ei ymmärtääkseni löydetty.

Kävimme ensimmäisellä käynnillä lisääntymislääketieteen laitoksella kesäkuussa 2019 ja käynnin perusteella sovittiin inseminaatiosta ovulaatioinduktiohoidon yhteydessä. Inseminaatioita ei ainakaan Helsingissä tehdä enää luomukiertoon, koska tulokset ovat paljon huonommat kuin ovulaatioinduktiohoidon kanssa tehtynä.

Saimme mahdollisuuden ensimmäiseen hoitokiertoon klinikan kesätauon jälkeen elokuussa. Tästä lisää seuraavassa tekstissä!

Aloitus

Olimme kummatkin haaveilleet tahoillamme lapsesta jo vuosia, mutta asia tuli ajankohtaiseksi vasta kun tapasimme ja rakastuimme syksyllä 2017. Päätimme silloin, että jos suhteemme etenisi sopivaan vaiheeseen, ryhtyisimme yrittämään lasta kesällä 2018. Ja näin onneksemme tapahtui. :)

Nyt on syksy 2019 ja olemme juuri aloittaneet lapsettomuushoidot. Iältäni olen 37- ja mieheni 35-vuotias, eli olemme sieltä vanhemmasta päästä vanhemmiksi pyrkivien joukossa. 

Tässä blogissa jaan kokemuksia lapsettomuushoidosta ja puran tuntojani matkallamme (toivottavasti) kohti vanhemmuutta. Kimmokkeen kirjoittamiseen sain lukuisista samaa aihetta käsittelevistä blogeista, joista olen itse saanut kovasti kaipaamaani vertaistukea ja tietoa prosessin etenemisestä.

Let's begin!

Rakkaudella,
Mia-Maaria