sunnuntai 30. elokuuta 2020

Vaikeasti hyväksyttäviä asioita

Vaaleanpunaiseksi sekoittuneet Lugesteron-jäljet alushousuissa varmistivat omia epäilyksiä, jotka olivat vallanneet mieleni kun alkion siirtoa seurasi täydellinen raskausoireettomuus. Ei tuo tämä hoitokierroskaan sitä iloista uutista, jota olemme jo niin pitkään odottaneet. 

Surullinen ja vähän toivoton olo. Jos olisi edes alkioita pakastimessa... nyt koko ivf-rumba alkaa taas alusta ja kestää ties miten pitkään ennen kuin päästään seuraavan kerran jännäämään piinapäiviä. 

Blaah, sanon minä. Miksi tämän pitää olla näin vaikeaa. 

4 kommenttia:

  1. Tosi ikävä kuulla :( Itsekin lapsettomuudesta kärsiessä yritän valaa uskoa sen avulla, että niin kauan, kun on kohtu olemassa voi tulla raskaaksi ja senkin jälkeen äidiksi tavalla tai toisella <3 Meitä äidiksi niin kovin haluavia tuntuu olevan paljon ja tie on kohtuuttoman raskas <3

    T. Peppiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos myötätunnosta :) Kyllä mullakin vielä usko tän projektin onnistumiseen säilyy, olet ihan oikeassa että toivoa on! Jos vain aina muistaisi, että asiat voisivat olla huonomminkin. Kun nyt mainitsit tuon kohtuasian, tuli mieleen ystäväni jolta kohtu jouduttiin poistamaan endometrioosin vuoksi. :(

      Poista
  2. Eikä :( olen niin pahoillani. Voimia pettymyksestä selviämiseen. <3 Toivotaan, että uutta ivf:ää joutuisi kovin kauan odottamaan.

    VastaaPoista
  3. Kiitos Emma, rankkaa on asioiden hyväksyminen mutta kyllä tää tästä alkaa helpottaa. :) Olisi tosi kiva jos päästäisi jatkamaan jo pian.

    VastaaPoista

Jätä ihmeessä kommentti!