Ennen ehkäisyn jättämistä pois kuvittelin aina, että tulen raskaaksi heti vaan kun "antaa sen tapahtua".
Miten väärässä sitä olikaan...
Me aloitimme lapsettomuushoidot vuoden yrittämisen jälkeen ja hakeuduimme hoitoon jo aiemmin, koska olemme tosiaan jo parhaimman hedelmällisyysiän yläpuolella. Tiedossa oli myös, että julkisella puolella ei niin vaan marssita hoitoihin, vaan ensin jonotetaan lähetteen perään ja sitten ensimmäiselle käynnille. Meillä erilaisiin jonotuksiin kului vajaa kuusi kuukautta aikaa.
Otin ovulaatiotestauksen käyttöön jo muutaman kuukauden yrittämisen jälkeen, ja totesin ovuloivani normaalisti. Pidin meitä täysin terveinä, olemme normaalipainoisia ja elämäntavatkaan eivät luulisi estävän raskautumista. Siksi oli vaikea hyväksyä sitä, että joutuisimme turvautumaan hoitoihin asiassa, joka tuntuu onnistuvan omassa kaveriporukassa poikkeuksetta omin voimin.
Ennen ensimmäistä vastaanottoaikaa meitä tutkittiin ja ennakko-oletukseni osoittautuivat paikkaansa pitäviksi: mitään suurta "vikaa" ei löytynyt. Ainut poikkeama oli mieheni siemennesteessä, joka jäi sekä siittiöiden määrän että koon puolesta hieman alle viitearvojen. Aukiolotutkimuksessa jäi epäselväksi, oliko vasen munanjohtimeni tukossa, vai johtuiko se, että neste ei kulkenut normaalisti, supistelusta. Kaiken kaikkiaan mitään sellaista, joka voisi aiheuttaa lapsettomuutta, ei ymmärtääkseni löydetty.
Kävimme ensimmäisellä käynnillä lisääntymislääketieteen laitoksella kesäkuussa 2019 ja käynnin perusteella sovittiin inseminaatiosta ovulaatioinduktiohoidon yhteydessä. Inseminaatioita ei ainakaan Helsingissä tehdä enää luomukiertoon, koska tulokset ovat paljon huonommat kuin ovulaatioinduktiohoidon kanssa tehtynä.
Saimme mahdollisuuden ensimmäiseen hoitokiertoon klinikan kesätauon jälkeen elokuussa. Tästä lisää seuraavassa tekstissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä kommentti!