maanantai 14. joulukuuta 2020

Pitkiä päiviä

Paluu radiohiljaisuuden jälkeen takaisin.... Epävarmuuden keskellä ei muodostunut sanoja tai ajatuksia jaettavaksi. Nyt kuitenkin ajatus kulkee jo vähän selkeämmin, ja kerrottavaakin on. Yleisesti ottaen pitkä syksy tuntuu niin mielessä kuin kehossa, ja lomantarve on ilmeinen. Onneksi reilu viikko joululomaan, vajaan parin viikon huilitaukoon.

Muutama viikko sitten (maanantaina 9.11. tarkalleen) sain meidän pakastetuista blastoista yhden kyytiläisen matkaan. Tällä kertaa lääkäri kirjasi toimenpiteen olleen "melko helppo". Tämä oli täysin päinvastainen kommentti kuin edellisellä kerralla, kun kirjaus toimenpiteen sujumisesta oli "hyvin vaikea". En lopulta tiennyt, oliko toimenpide helpompi minun täydemmän rakon takia, vai siksi, että lääkäri oli osannut varautua paremmin vänkyrään reittiin kohtuun. Toimenpide oli ohitse nopeasti ja kivuttomasti.

Oli paljon kivempi fiilis lähteä kohti piinapäiviä, kun siirto sujui hyvissä merkeissä. Lääkäri kehoitti minua tekemään positiivisen raskaustestin :D, mutta sovittiin, että jos niin ei kävisi, sitten katsottaisi kannattaisiko tehdä vielä ERA-testi ennen seuraavaa siirtoa. ERA-tutkimuksella selvitetään milloin on paras hetki tehdä alkion siirto ja se tarkottaisi välikiertoa ennen seuraavaa PASia. Toisaalta mietin, että julkiselle puolelle emme pääse vaihtamaan takaisin yksityiseltä, ennenkuin pakkanen on yksityisellä tyhjä, joten siinä mielessä kannattaisi siirtää jäljellä olevat blastot mahdollisimman pian. Julkisella meille luvattiin jatkoa tammikuusta eteenpäin. Vaikka tietäen tilanteen siellä, se voi olla mitä vaan muutakin. 

Piinapäivien alussa oli aika rento olo. Tuntui, että mitäs jännitystä tässä on, kun kohtaa varmaan alkaa taas tuttu kuukautisia aina edeltävä tiputtelu ja minkäännäköisiä oireita ei ollut suuntaan tai toiseen. Olo tuntui varmaan myös siksi rennolta, kun tiesin ,että pakkasessa on odottamassa vielä kolme blastoa, joten ei olisi maailman loppu, jos en tälläkään kertaa tulisi raskaaksi.  

Odotin toiveikkaana josko rinnat edes kipeytyisivät kuten tuoresiirron jälkeen kävi. Tämän oireen itse tulkitsin kiinnittymisen yritykseksi. Sitäkään ei kuulunut alkuun. Miehelleni kerroin tyynesti, että nyt tuntuu, että ei tärpännyt tälläkään kertaa. Yritin valmistaa häntä meitä odottavaan pettymykseen, jonka olin itse jo jollain tasolla hyväksynyt. Kuten asiaan kuuluu näin lähes 2,5 lapsettomuusvuoden jälkeen...

Piinapäivien kuluessa ihmettelin, kun vuotoa ei kuulunut. Kaikenlaista pientä nipistystä havaitsin alavatsalla, mutta en pitänyt sitä oikein minään. Kun ohitin sen päivän, kun jonkinlaista vuotoa olisi normaalin kiertoni mukaan jo ehdottomasti pitänyt tulla, kuittasin tilanteen siellä, että nyt kierto oli saatu lääkecoctailin takia ihan sekaisin. Eipä se kierto maailman säännöllisin ole muutenkaan, mutta yleensä kuitenkin alle 27 päivää. 

Testasin salaa mieheltä jo kuudennen piinapäivän tienoilla, ja negatiivistahan se testi näytti. Mielessä kuitenkin kyti toivon kipinä, kun kuukautisia yleensä aina edeltävä tiputteluvuoto loisti edelleen poissaolollaan. Viimein testi alkoi näyttää haamuviivaa ja yhtenä aamun pääsin yllättämään miehen aamulla pienimuotoisella aamupalatarjonnalla sekä positiivisella testillä. :) Saman viikon perjantaina oli virallinen testipäivä, ja silloin testi oli taas vähän vahvistunut entisestään. 

Soittaessa klinikalle testitulosta sain heti ajan HCG-arvon mittaukseen ja ajattelin, että parempi hoitaa verikoe pois alta ennen viikonloppua, kun tuloksetkin olisivat jo samana iltapäivänä valmiit. HCG-arvo oli sitten lähes 600, kun viitearvo oli jotain luokkaa 4-400, eli ainakaan ei tarvinnut liian matalasta arvosta huolehtia. Lääkäri viestitti, että Terolut-lääkkeen voi heti lopettaa. 

Saimme ajan myös varhaisultraan kolmen viikon päähän, jolloin raskauden tilanne olisi kahdeksannen viikon alku, eli 7+0 Se päivä oli viime viikolla, eli keskiviikkona 9.12. 

Toiset piinapäivät lusittiin, kun odotimme varhaisultraa. Ei mennyt usein tuntiakaan päivästä, että ajatus ei olisi jollain tavalla käynyt mielessä. Viime kevään pettymys varhaisultrassa oli tuoreena vielä mielessä, joten tuntui todennäköiseltä, että nyt kävisi samoin. 

Tutkiskelin omia oireita suurennuslasin alta, ja niitä alkoi kun alkoikin ilmaantua. Krapulainen, todella huonovointinen olo nosti päätään reilua viikkoa ennen varhaisultraa. Ennen tätä olin saanut huonon olon pidettyä poissa syömällä vähän väliä, joka näin etätyöskentelyn aikana on harvinaisen helppoa, kun työpisteeni sijaitsee jääkaapin lähellä.

Sellaista kroonisen huonoa olotilaa ei ole tarvinnut elämässä juurikaan kokea, onneksi, koska onhan se aika raskasta voida huonosti päivätolkulla. Ei silti voi valittaa, koska näitä oireita olen halunnut päästä kokemaan jo niin kauan. Viime keskenmenneessä raskaudessa ei ollut minkäänlaisia oireita, siksikin tuntui hyvältä oirehtia. Toisena oireena oli rintojen turpoaminen ja kipeytyminen, joka jatkuu edelleen. Ja se vetämätön, täysin voimaton olo, joka vaivaa jatkuvasti. En tiedä, miten olisin selviytynyt, jos olisi pitänyt normaalisti käydä töissä fyysisesti paikan päällä. Kotona sentään voi välillä pitää huilitauon sohvalla. Ruoka maistuu valikoidusti, mitään ei oikein tee mieli, mutta silti tulee koko ajan vähän napsittua jotain. 

Varhaisultraan pääsimme molemmat,  meidän klinikalla onneksi sai ottaa kumppanin mukaan. Ja koko tekstin kohokohta tulee tässä: lääkäri kuvasi meille ultraa katsoessaan, että sydän siellä pomppii ilotulituksen lailla :). Tilanne sai meidät sanattomiksi ja oli niin pian ohitse, että ei siinä kerinnyt kyyneltä tirauttaa... kun vasta alkoi ymmärtämään tilannetta, että meille tällainen onni on suotu. <3 <3 <3

Pienen palleron pituudeksi lääkäri sai kaksi mittaa, 9,8 ja 11,2, joten todellisuus on varmaan jotain tuolta väliltä. Eipä siinä paljoa muuta infoa hänestä saatu, vaan kolmannet epävarmuuden ajat jatkuvat aina seuraavaan np-ultraan asti. 

Uskaltauduin jo avaamaan raskausäpit uudestaan ja varata neuvola-ajan. Mutta askel kerrallaan.. ehkä seuraavan ultran jälkeen uskallan tehdä pieniä hankintoja pienelle. :) 


4 kommenttia:

  1. Voi miten mahtavia uutisia <3 Onnea sylin täydeltä <3 Vitsi miten ihana joululahja.

    VastaaPoista
  2. Kiitos paljon :) <3 Juu, paras joululahja ikinä, muuta en elämässä nyt toivokaan kuin että kestäisi tämä raskaus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä teilläkin on matkassa kaksi, kun oli hcg yli viitearvojen... 😅🙃 No ei vaan, mutta siis niiiiin ihana tämäkin uutinen! 😍

      Poista
    2. No sepä vasta olisikin ollut! :D Olisimme mielellään ottaneet vastaan kaksosuutisia, mutta yksi pieni ihanuus siellä ultrassa näkyi. Aivan ihanaa niinkin toki :)

      Poista

Jätä ihmeessä kommentti!