Kolmas alkionsiirto häämöttää

Syksyn jäädessä taka-alalle ja talven astuessa mukaan kuvioihin, on ainakin täällä alkanut entistä vahvempi kotoilun ja hyggeilyn aikakausi. Iltaisin ei halua laittaa varvastakaan kotioven ulkopuolelle ja parhaimmalta tuntuu kääriytyä vilttien väliin ja kynttilän valoon. Tämän hetken muihin suosikkeihin kuuluvat lisäksi mandariinit, kutimet ja tv:n realitytarjonta.

Muutoin ei mitään uutta hoitorintamalla. "Täällä taas" huikkasin lääkärille, kun kävin kääntymässä ultrassa viime perjantaina. Kohdun limakalvo oli vielä surkean ohut (6mm), olihan kierto vasta alussa, mutta jäihän tästä silti pieni huoli takaraivoon, toivon kovasti että se siitä vielä paksuuntuisi. Rakkuloita oli kummallakin puolella muutamat, mutta olivat aivan epätasaisen kokoisia. No, tällä kierroksella ei tarvitsekaan rakkuloita jännitellä, kun ohjelmassa on meille ensimmäinen PAS. 

Sain tämänkertaiseen lääkecoktailiin mukaan Letrozolit, joita nautiskelin kierron päivät 2.-6. Niiden tarkoitus jäi hieman epäselväksi, onhan kyseessä yleisimmin rintasyöpälääke, ja sama lääke mitä miehelleni määrättiin siittiöiden parantamiseksi vuosi sitten. Ilmeisesti Letroilla saadaan vahvistettua ovulaatiota, jonka tapahtuminen tosin ei ole itselläni koskaan ollut ongelmana. Viime viikonlopun perjantaista sunnuntaihin pistin jarruttavaa lääkettä Fyrmadelia, ja tutut Terolutit alkavat tulevana torstaina. 

Pieni jännityksen momentti oli siinä, että viikonloppuna sain testailla ovulaatiota, sillä oli tärkeää että ovulaatiotesti ei saanut näyttää vielä plussaa ennen maanantaita, jotta siirto ei osuisi viikonlopulle. Onneksi näin ei käynyt, hurraa! Pakastetun alkion, tai oikeastaan blaston, siirtoon päästäneen siis ensi viikon maanantaina. 

Kyselin lääkäriltä, että onko mahdollista että siirto peruuntuisi sen vuoksi, että blasto ei selviä sulatuksesta. Huojennus oli suuri, kun sain kuulla olevan hyvin harvinaista, että näin kävisi - jopa 95 % blastoista selviää sulatuksesta. Ja jos sulatus menisi pieleen, ehdittäisi kuulema vielä sulattaa toinen tilalle, jolloin siirto ei peruuntuisi kokonaan. 

Nyt on siis taas jotain mitä odottaa tulevissa päivissä. Henkisesti huomaan itsessäni, että tämä siirto tulee kovin nopeasti, vastahan olimme pari viikkoa sitten siinä hirveässä henkisessä vuoristoradassa ja tuntuu että mieli ei ole vielä valmis syöksymään tasaisemmalta siihen tunteiden sekamelskaan odotuksineen ja pettymyksineen. No, onhan tässä vielä viikko aikaa kerätä itsensä taas kasaan. :)