Näinhän sitä taas kesää vietellään lapsettomana, ja heinäkuussa tulee täyteen kaksi vuotta yrittämisen aloittamisesta. Se aika on täynnä loputtomia ovulaatio- ja raskaustestien tekemisiä, odottamista (ovulaatiota, piinapäiviä ja kaikkea siltä väliltä), toiveikkuutta, pettymyksiä, toivon hiipumista, suruakin. Ja loputtomasti kysymyksiä ja uteluita ihmisiltä ympäriltä, jotka meidän tavoin haluaisivat kuulla jo ilouutisia.
Ennen vielä osasin repiä jotain hyötyä tai iloa siitä, että en olekaan raskaana. Enää mahdollisuus lasiin tai pariin viiniä ei jaksa edes innostaa, kun eniten toivoisi että olisi siinä tilassa, että niitä ei voi nauttia. Eihän alkoholin käyttäminen toki pakollista ole, mutta välillä ei vaan jaksa olla selittämässä miksi lasissa on vaan vettä.
No, ei elämä toki pelkkää lapsen yrittämistä ole, mutta nyt juuri kun elämä jotenkin muutenkin junnaa paikoillaan, ja on kesä ilman normaalia ulkomaanmatkailua ja sen suunnittelua, korostuu lapsettomuus erityisen paljon. Harmittaa, ja on kovin voimaton olo koko asian suhteen. Kun ei voi itse enää mitään enempää tehdä asian eteen, kuin jo mitä on tehnyt matkan varrella.
Pieni helpotus tähän ikävien ajatusten keskelle tuli tällä viikolla, kun käytyäni verikokeessa sain tietää, että kilpirauhasarvoni THS oli 3,3. Eli, aiemmin saatu verikokeen THS-tulos 4,6 olikin ehkä vain hetkellistä vaihtelua. Nyt on edes toivo päästä IVF-hoitoon, kun arvo ei todennäköisesti viittaa kilpirauhasen vajaatoimintaan. IVF-hoidoissa tulee tuon arvon olla täysin kunnossa, näin kuulin klinikalla viimeksi.
Tällä viikolla myös piinapäivät päättyivät, oli vahvasti tunne että eihän siellä raskautta ole, kun kaikki oireet puuttuivat, ja niihän se sitten olikin. Olen niin kovin kyllästynyt vahtaamaan veren merkkejä vessakäynneillä, että lopulta kuukautisten alkaessa täysin ajallaan se tuntui lähinnä helpotukselta tietää varmasti tilanne epätietoisuuden sijasta.
Vielä neljä työpäivää ennen kuukauden kesälomaa. Pientä jännitystä elämään tuo ensi viikon työhaastattelu, vaikkakin ärsyttää myös kovasti koska en olisi enää halunnut vaihtaa työpaikkaa ennen äitiyslomaa. Uusi työ olisi vähän haastavampi ja ns. järkevä liike minulle tässä kohdassa. Ettei aivan kaikki seisoisi tämän lapsiasian takia. No, katsotaan miten tilanne etenee, pohdin mahdollista vaihtamista sitten kun tiedän tarjolla olevasta paikasta enemmän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä ihmeessä kommentti!